Mä kuuntelin neon valon ääntä,
Ei sitä saanut yöksi pois päältä,
mä mietin mitä musta tulikaan.
Ei kukaan oo kauttanut huolta,
jostain niikuin minä oon.
Vannon etten lähde sun luota,
siitä täysin perillä oon.
Ja vaikka yrität nukkua vielä,
mä sun poskea ripsillä kutitan.
Se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa
Se voi lattialautojen rakoon sujahtaa.
Sun ilme on kuin nukkuvan lapsen,
mä oon kantanut sun maailmaa.
Sen viimein harteilta lasken,
että suorassa seistä saan.
Sumeasti kyyneleiden läpi nään,
elämä on epäreiluja tekoja.
Piirrän sormella sydämmen sun selkään.
Se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa
Se voi lattialautojen rakoon sujahtaa.
Mä kuuntelin neonvalon hurinaa,
kun sängynlaidalla kenkiä kiristin.
Mut silmiä siristit ja sait mun harkitsemaan,
Se voi ruosteisesta röystäästä tipahtaa
Se voi lattialautojen rakoon sujahtaa.