TIMO RAUTIAINEN LYRICS

1. Eteenpäin

On vihdoin tullut aika
lähteä eteenpäin.
Pian entinen ei paina,
sen jätän tänne näin

Saunan taa
se jäädä saa

Viimeisissä sanoissansa
kuului vanhus tuumanneen:
”Kohta katkee elämän lanka.”
Kertoi sen äkkiä huvenneen.

Minä lähtiessäni riisun
kaulalla roikkuvan
väärinpäin poltetun kirkon:
tän muiston turhimman.

Ei askel enää paina,
jo kaiken täällä näin.
Eikä tarvitse miettiä aina
miksi mä tänne jäin.

2. Pesäpallomaila

Mistä saapuu se tunne,
kun ei hallitse mieltään;
missä hulluus ja raivo
puhuu yhteistä kieltään?

Jokin ulkoinen voima,
joka pimeään töytää
vaiko minuuden palanen,
joka nyt piti löytää?

Käsi puristuu nyrkkiin,
veri aivoihin pakkaa,
vesi kihoaa silmiin,
järjen hallinta lakkaa…

Kyynelkanavat auki!
Veri sekoittuu veteen…
käsi tahtoo lohduttaa,
mutta ei tiedä, miten.

Hiljaa veri värjää kämmenselkää…
Älä pelkää, ollaan
hiljaa… veri värjää kämmenselkää…
älä pelkää, ollaan
hiljaa…

Mikä vihaamaan vihkii,
sekopäiseksi kastaa?
kuka teki ja mitä niin?
Miksi kukaan ei vastaa?

Puhukaa, minä pyydän!
Kuulen ajattelunne…
Tehän tunnette minut!
Ehkä itse en tunne…

3. Punainen Viiva

Niin on onnea ja iloa
vielä;
päiviä on pakassa
paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
kysytään, että paljonko?

Onnea; onnesi on käsillä
tässä lyhyessä hetkessä
jossa kesä on kadonnut…
Syksy talveksi taipuu jo.

Niin on yksi aivan alussa
mutta toinen on jo lopussa:
riuhtoo vaisuilla voimillaan,
kohti harmautta raahustaa.

Nyt voit hyvästisi toivottaa
ja myös hyväksyä, että maa
nielee sen minkä synnytti
eikä aio palauttaa.

Tuon hetken tullen me muistamme sen;
muistamme kadonneet, kuolleet,
jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.

Muistamme sen vääjäämättömyyden;
rakkaimman ihmisen
nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.

Kuolema kulkee täällä päällä maan,
tekee joukossamme tekojaan:
antaa aikamme kulua,
kunnes lähtömme määrittää.

Niin on onnea ja iloa
vielä
päiviä on pakassa
paljon…
Pois niitä otetaan,
mutta montako jää?

4. Sinulle

En ole helppo mies,
vaikka sellaistakin näyttelen.
Väsynyt ja riitaisa
useinkin, ja sinä tiedät sen.
Töihini sukellan.
Kohta kiroan jo teot ja työt
kun kaikki on
sekaisin kuin minäkin
ja sitä miettiessä valvon yöt.

Vaan vaikka kaikkeus on mieletön,
ja päämääräni päämäärätön, tahdon
pysytellä elossa…
Syyni siihen löytyy sinusta.

5. Uskonnonpastori

Täytyy huutaa se ulos:
minä en voi enää puhua sipisemällä.
Olen jopa sitä mieltä
että tämä henki haiskahtaa sarvipäälle.

Nouse, sinä joka horjut!
Nouse, sinä joka pelkäät ja aristelet
. Lähde, juokse ja lähde:
usko tekee juuri sen, mitä ei voi tehdä

. Armo on kirosana,
kun väärä mies on sanojana.
Hän jakaa armotonta armonsanomaa.
Tämä on kuin näytelmä, jossa
pirun riivaama leikkii pappia.
Me samassa veneessä ollaan,
eikä pohjaan löydy tappia.

Kerää näppis ja lähde,
sillä sinun valtasi sidotaan tässä ja nyt
. Valtasi on jalkojemme alla,
kätesi katkottuna, pää murskattuna.
Rakkaus on kirosana,
kun väärä mies on sanojana
. Syntyy rakkaudeton rakkaudensanoma.

Tämä on kuin näytelmä, jossa
pirun riivaama leikkii pappia.
Me samassa veneessä ollaan,
eikä pohjaan löydy tappia.

Pian kaikki me hulluiksi tullaan,
nyt paina paniikkinappia!
Niillä rajoilla tässä jo ollaan…
Mene saatana hakemaan pappia!

6. Lumi

7. Meille Niin Rakas

on lentänyt lintu ikkunaan
on pudonnut lumi sulaan maahan
auringon säde tuijottaa sen
katsojaa

siihen pysähdyn yllättäen
mutta silloin tiesin jo sen
siitä miten sitä vielä nään
tiedä en

sinä synnyit ja kaiken sekoitit
sinä saavuit ja laitoit seinää vasten
en siitä siua kuitenkaan
syyttää saa

minä syyttää tahdo en
olenhan vain onnellinen
että minulla on sinut, jota saan
rakastaa

jos pyydät tulen kyllä vastaan
sinun kanssasi kulkemaan
sitä pitkää yksinäistä matkaa
en lähde vierestäsi pois

näen unessa ikkunasi taa
sieltä sininen valo ulos loistaa
siellä ymmärrän sinun olevan
ja odottavan

että tulisin turvaamaan
vielä vierellesi valvomaan
tästä unestani herään ja sen pelkään
tapahtuvan

jos pyydät tulen kyllä vastaan
sinun kanssasi kulkemaan
sitä pitkää yksinäistä matkaa
en lähde vierestä pois

jos pyydän tulet kyllä vastaan
minun kanssani kulkemaan
tätä pitkää yksinäistä matkaa
et lähde vierestäni pois

8. Vesien Hallitsijan Testamentti

Tuli kerran myrsky, vei kaiken siltä
mitä sillä koskaan oli ollutkin.
Silloin se päätti, kerran se on herra.
Nuo voimat orjina palvelee.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.

Matohan olin, mutta kekseliäs.
Niin sukuni laajalle levisi.
Tuhansia vuosia uutterasti töitä,
lopuksi sain mitä ansaitsin.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.
Kohta ei matkaa jäljellä enää
mihinkään.

Kunnianarvoisasta on nyt tullut vanha,
tehnyt työnsä, voi poistua.
Seuraavien vuoro jatkaa rakennusta, hyvä
perustus on valmiina.
Minulle ei jäänyt yhtään salaisuutta minkä
voisin vielä selvittää…
Itseään säästämättä, kaikki edestämme,
enää autuus odottaa.

Vannotti jokien kääntäjä,
tulvan, aaltojen haltija:

Älkää antako niiden koskaan virrata vapaina!

9. Sarvivuori

10. Hiljaisen Talven Lapsi

Joka aamu kuljen kotipolkuni
eksyen, lumi aina peittää jälkeni.
Joka ilta saavun kotiovelle,
tulitikkutytön kanssa käden lämmitän.

Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.

Olit ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin muisto yösydänunessani.

Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.

Toisen suulla lauluni laulan,
kaikkeni kannan kehtojen hautaan.
Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja odotan.

Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.

Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.

Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin.







TIMO RAUTIAINEN LYRICS